Porin seutu - historia

Historiallinen aika alkaa

Rautakauden viimeisenä ajanjaksona pidetään Suomessa ristiretkien aikaa, joka sijoittuu toisen vuosituhannen ensimmäisille vuosisadoille. Tuona aikana Länsi-Suomeen tuli asukkaita Ruotsista. Ensimmäiset tulijat olivat katolisen kirkon palveluksessa ja heidän tehtävänään oli suomalaisten pakanoiden käännyttäminen kristinuskoon. Tämän myötä Suomi alkoi esiintyä kirjoitetussa historiassa ja esihistoriallisen ajan katsotaan päättyneen.
 

Tuhat vuotta sitten Kokemäenjokilaakso oli valtaväylä, jota pitkin eurooppalaiset kulttuurivaikutteet kulkivat Satakuntaan ja muuhun läntiseen Suomeen. Satakunnan historiallinen maakunta on syntynyt varhaiskeskiajalla ja mainitaan historiallisissa kirjoituksissa ensi kertaa vuonna 1331. Maakuntia oli tuolloin viisi: Suomi, Ahvenanmaa, Uusimaa, Häme ja Satakunta. Maakunnan keskus oli Kokemäki, jossa oli merkittävä kauppapaikka, Teljä. Myös Pyhän Henrikin saarnahuone, jossa piispa katolisen kirkon tradition mukaan saarnasi ennen marttyyrikuolemaansa tammikuussa 1155, sijaitsi täällä. Keskiajan ja 1500-luvun lähteiden mukaan Satakunta ulottui nykyisen Tampereen taakse. Pohjoisessa Satakunnalla oli erillisoikeuksia aina nykyisen Keski-Pohjanmaan alueella asti.
 

Keskiajan alussa Satakunnan asutus tiheni ja laajeni melkeinpä räjähdysmäisellä voimalla. Vanhoissa rautakautisissa pitäjissä kuten Kokemäellä, Huittisissa ja Sastamalassa uudiskyliä perustettiin runsaassa vuosisadassa moninkertainen määrä rautakauteen verrattuna. Asutus voimistui ja laajeni myös sydän- ja myöhäiskeskiajalla.

Joen madaltuminen ja maan nousu pakottivat vähitellen kaupan siirtymään lähemmäs merta. Porin edeltäjä, Ulvila sai kaupunkioikeutensa vuonna 1365. Ulvilan keskiaikaisen kaupungin paikalla kaivettiin vuosina 1973–77. Suomen keskiaikaisista kaupungeista Ulvila on ainoa, jonka jäänteitä on säilynyt rakentamattoman alueen alla. Paikalla on nykyään lähinnä peltoa. Myös Kokemäki oli tuolloin paikallisen kaupan keskus ja läpikulkusatama. Se säilytti asemansa melko vakaana aina 1500-luvulle asti, jolloin joen madaltumisen vuoksi kauppiaiden oli enää melko mahdoton purjehtia niin pitkälle sisämaahan.

Satakunta eli Kokemäen kartanon linnalääni jaettiin vuonna 1545 Ylä-Satakunnan ja Ala-Satakunnan voutikuntiin. Satakunta oli keskiajalla ollut oma hallinnollinen kokonaisuutensa, mutta vuonna 1634 astui voimaan uusi läänijako ja lopetti Satakunnan erillisaseman. Satakunta liitettiin Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan kanssa samaan lääniin. Läänin nimeksi vakiintui Turun ja Porin lääni. Ulvilan kaupungin merkitys keskiaikaisena suurkaupunkina heikkeni vuosien varrella kun maankohoamisen seurauksena kauppalaivojen purjehdus oli vaikeutunut. Juhana Herttua perusti Maaliskuussa 1558 uuden kaupungin Kokemäenjoen suulle. Kaupungin nimeksi tuli Pori. 1600- ja 1700-luku ovat historiassa olleet melko rauhallista aikaa Satakunnassa, sillä varsinkin 1700-luvulla Satakunta ajautui sivuun valtakunnanpolitiikasta, eikä mainintoja Satakunnasta tältä ajalta juurikaan ole. Vasta 1800-luvun kansallisromanttinen aatesuuntaus herätti maakuntaharrastuksen henkiin.

Pori sai tuona Satakunnan ”hiljaisena aikana” kuitenkin takaisin ulkomaankauppaoikeutensa. Tämä tapahtui vuonna 1765. Rahtipurjehdus oli tuolloin uusi, tuottava elinkeino ja Porin kauppa alkoi menestyä. Suomen oloissa Pori oli suuri kaupunki, jossa vuonna 1766 oli 1500 asukasta. Myös Suur-Huittinen eli kukoistuskauttaan 1600- ja 1700-luvuilla. Huittisten mahtava maatalous onkin perua jo tuolta ajalta. Tältä ajalta ovat peräisin myös Nakkilassa sijaitsevat seudun upeimmat kartanot, kuten Anolan kartano.
 

1800-luku alkoi Satakunnassa mollivoittoisesti. Porin kaupunki paloi perustuksiaan myöten vuonna 1801. Suomen sodan sytyttyä kaupungin peruskorjaus keskeytyi. Elämä oli itse asiassa jähmettynyt Ruotsinvallan aikaisiin asetelmiin eikä Venäjän hallintokoneisto toteuttanut suuria mullistuksia. 1830-luvulle tultaessa Porissa harjoitettiin kukoistavaa laivanvarustusta, merenkulkua ja ulkomaankauppaa. 1860-luvulla alkanut teollistuminen oli Satakunnassa voimakasta. Porin, Pihlavan, Seikun ja Reposaaren höyrysahoista tuli maan suurimpia sahatavaran tuottajia. Porin konepaja perustettiin vuonna 1858. Myöhemmin siitä tuli Rosenlew-suvun omistama talouskonserni. Myös Raumalle, Noormarkkuun ja Euran Kauttuaan rakennettiin tehdaslaitoksia. Noormarkun ruukin alue on poikkeuksellisen arvokas myös arkkitehtonisesti. Ruukki perustettiin jo vuonna 1806, mutta kukoistukseen se nousi vuonna 1870, jolloin se siirtyi Ahlströmin suvun hallintaan. Rautatehdas ja ruukin alue laajenivat voimakkaasti. Ahlström panosti myös koko Noormarkun kehitykseen. Hänen ansiostaan kunnan koululaitosta ja tiestöä kehitettiin huomattavasti.

1870-luvulla Ulvilaankin perustettiin ensimmäinen höyrysaha sekä tiilitehtaita. Viime vuosisadan jälkipuoliskon ulvilalaisista pienistä nahkimoista kertyi suuri tuotantolaitos, Friitalan Nahkatehdas Oy, jonka perusti Arthur Hellman. Kullaan Leineperin ruukki perustettiin jo vuonna 1771 Kullaanjoen varrelle. Varsinainen ruukin kukoistusaika oli 1860-luvulla, jolloin alueelle rakennettiin paljon lisärakennuksia. Kokemäen talouselämä oli voimakkaassa nousussa 1800-luvulla. Kokemäenjoen lukuisat kosket olivat ihanteellisia sahalaitoksille, jotka kuuluivat tiiviisti Kokemäen historiaan. Myös kutomoteollisuus, joskin vasta 1900-luvun puolella, on keskeinen osa Kokemäen kehitystä.

Luvialla saariston kukoistusaika oli 1880–1920-luvuilla. Toinen keskeinen teollisuuden muoto jo 1800-luvun Luvialla oli puuteollisuus. Luvian höyrysaha aloitti toimintansa vuonna 1885. Sahateollisuus sekä laivanrakennus olivat myös 1800-luvun Merikarvian elämän peruspilareita.

Satakunnan teollisuuden ja talouden kehitykselle oli tärkeää saada aikaan paremmat liikenneyhteydet. Vuonna 1895 rakennettiin Tampereen-Porin rautatie, sekä yksityisten yhtiöiden toimesta vielä sivuraiteet Raumalle ja Kauttualle. Tämä mullisti koko Kokemäkijokilaakson liikenteen. Myös linja-autoliikenne kehittyi vuosisadan vaihteessa voimakkaasti. Liikenteen kehityksen myötä Satakunnan teollisuus kehittyi entisestään. Muun muassa Ahlström, Rauma-Wood, Rosenlew ja Porin puuvillatehdas olivat suuria työnantajia kaupungeissa.

Lähteet:

Elo, Jarkko & Ilari Kurri (1999). Satakunnan maakuntakirja. Satakuntaliitto, Sarja A:247, Pori.

Salo, Unto (1999). Kotimaakuntamme Satakunta. Satakuntaliitto, Sarja A: 245, Pori.